Runojussi
18.6 - 12.7.2008 |
Anteeksianto |
|
Nyt, aitouttani testaten, itseltäni, tosissani kysyen, niin, entisiäni käsitellen, että, anteeksiantoon pystyen. |
2 |
Jokin patouma sisälläni, painaa omaa selkääni, nyt, ei siihen auta harjoitukseni, siis, on lisää avattava sisimpääni. |
3 |
Voi olla, muilla ongelmana, esiintyä vaiva, toisenlaisena jonkin tunteen patoumana, mieltä kuitenkin, tarvitaan avoimena. |
|
4 |
Voi mieli unohtaa, mutta keho muistaa, alitajunta osoitteen kantaa, unissa asiasta muistuttaa. |
5 |
Kun on, anteeksiantoon kypsyys, tulee uniin, parempi ymmärrys, sitä mukaa, kun kasvaa käsitys, menköön anteeksiannon edistys. |
6 |
Jonkin vaivan hävitessä, ehkä uusi, esille tulossa, on uusi vääryys vapautumassa, ole taas, anteeksi antamassa. |
7 |
Kehon ja mielen yhteys, siinäkin, on anteeksiannon tarkoitus, kasvakoon tähän, ymmärrys, niin kasvaa Meillä, myös terveys. |
8 |
Loukatuksi tuleminen, sen ehkä, aiheuttanut ihminen, harvoin on, niin samanlainen, että samoin, asiat ymmärtäväinen. |
9 |
Jos keskustelun yritykset, eivät olleet, hedelmälliset, niin unohda, anteeksisaamiset, vain, anna anteeksi, kaiket. |
10 |
On vääryyskin tarpeellinen, jotta ymmärtäisi ihminen, että anteeksianto suosiollinen, on pienikin, terveyttä tuottavainen. |
11 |
En vaadi mitään hyvitystä, en koe kärsimystä, en katkeruuden häivähdystä, vain, iloa vapaudesta. |
12 |
On kaikki väärä hävitetty, symbolisesti tuhottu, liekeissä puhdistettu, anteeksiannettu ja unohdettu. |
13 |
Asia, mikä on
käsitelty, myöhemmin, vain siten
mietiskelty: Se silloin jo, on
anteeksiannettu, siitä jo, on vapautta
koettu. |
14 |
Kirjoitin asian
runoksi, jotta muuttuisi
todeksi, usein
anteeksiannoksi, pienikin vääryys
iloksi. |
|
|
Runojussi
1-12.7.2008 |
Anteeksianto
itselle |
|
1 |
Osaanko itselleni,
anteeksi antaa? hyväksyä ja eteenpäin
jatkaa? tai, vain sisälläni
kantaa? unhoon, syvälle
vaientaa? |
2 |
Tulevatko vaatimukset
toisista? onko se, pelkoa
muiden torjunnasta? tai, toisten
ajatusten peilaamista? ehkä vain, turhaa oletusta? |
3 |
Taas, itseä lisää
hyväksyen, samalla, toisia
huomioiden, toisista lämpöä
etsien, lämpöön, lisää
luottaen. |
4 |
Myös, ei aina
onnistuen, joskus, kohtuudella
luovuttaen, pitäen mielessä
totuuden, harvoin kohtaa,
mielen yhteneväisen. |
5 |
Myös, annan
ajankäyttöni, menneen sekä
tulevani, anteeksi annan
itselleni, se on vain, osa minun
tietäni. |
6 |
Ehkä pitää, juuri
useammin, aidosti vahvan,
herkemmin ja herkän, vielä
aidommin, olla itselleen,
anteeksiantavin. |
|
|
7 |
On itselle
anteeksiantamista, sekin, ettei itselle
vaatimusta, tee sellaisesta
tilanteesta, kun viihtyvyys, ei
tule aitoudesta. |
|
Runojussin pää- / linkkisivulle |